Lääkkeitä maailmantuskaan

Kullan hinta on nyt korkealla. Älkää silti myykö vanhoja korujanne, vaikka niitä niin moni halukkaasti ostaisi. On helpompaa lähteä evakkoon, kun on taskut täynnä kulta- ja hopeatavaraa ja muutama isoisoäidiltä peritty timantti. Näin kirjoitettiin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa maaliskuussa. Kirjoitus oli pysäyttävä. Tämäkö on ajan kuva, ajattelin väsyneillä aivoillani, ja keitin puolikkaan pannun vahvaa kahvia yli seitsemän euroa maksaneesta juhla mokasta.

Maailman politiikan arkipäivässä tapahtuu isoja asioita nyt päivittäin, jopa tunneittain. Kun illalla menee nukkumaan, jatkuu toisella aikavyöhykkeellä hillitön veivaus. Aamulla herätessään saa huomata, miten yön aikana on pyöräytetty monta ennen niin varmana ja muuttumattomana ajattelemaamme asiaa päälaelleen.

Silti, aika usein, kun herään, aurinko paistaa ja makuuhuoneen ikkunasta kurkatessani huomaan, että takapihallemme kotiutunut metsäjänis huilaa jälleen aidan vieressä. Se ei tiedä viidennestä artiklasta tuon taivaallista.

En ole varma, mikä on tehokkain lääke maailmantuskaan. Kontrollin tunnetta voi toki tavoitella aamuyön hiljaisina tunteina kattoon tuijottelemalla tai internetin uutisia selaamalla. Eräässäkin jutussa kerrottiin, että kun amerikkalaiselta yleisöltä oli kysytty, kumpi on tärkeämpää, totuus vai sananvapaus, jälkimmäinen oli voittanut suosiossa. Onko niin, että sellainen aika, jolloin vielä välitimme siitä, mikä on totta ja mikä ei, on päättynyt? Entä aika, jolloin tieteellisesti tuotettu tieto oli mielipidettä arvokkaampaa? Onko sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys edelleen voimassa? Miksi pihalla ei ole lunta, vaikka kalenterin mukaan on vielä talvi?

Aamuyön pohdintojen lisäksi olen yrittänyt hallita kaaosta seuraamalla erilaisia tilastoja. Ensin seurasin koronatapausten kasvua. Kun niiden julkinen listaaminen lopetettiin mediassa, siirryin tarkkailemaan pörssisähkön hintakehitystä. Nyt 12 kuukauden euriborin muutokset saavat sykkeen sopivasti nousemaan ja veren virtaamaan.

En ole aikeissa kaupata parittomaksi jääneitä kultaisia korvakoruja tai perintökaulakorua. Pölyttykööt laatikoissaan kuten tähänkin saakka. Ehkä kotivaran hankkiminen toisi kuitenkin varmuutta hulluuden keskelle. Päätän aloittaa sen rakentamisen tarjouskahvista ja suklaasta.

Kirjoitus on julkaistu Haapavesi-lehdessä 13.3.2025.