TiinaRytkyHelsinki2.png

Tiina Rytky

Olen helsinkiläinen ilmastodemari, järjestöaktiivi ja äiti. Työskentelen viestintäpäällikkönä SDPn eduskuntaryhmässä. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri ja tradenomi. Asun perheeni kanssa Oulunkylässä.

Olen Tiina Rytky. Synnyin ja kasvoin Pohjois-Pohjanmaalla, pienessä Haapaveden kaupungissa. Yhden Imatralla kuvataidekoulussa vietetyn syksyn jälkeen sain opiskelupaikan maan suurimmasta liiketalouden ammattikorkeakoulusta Haaga-Heliasta, josta valmistuin tradenomiksi vuonna 2007. Helsinkiin muutto oli haaveeni koko nuoruuteni, ja täällä vietetyt opiskeluvuodet olivat elämäni hauskinta aikaa.

Olen tehnyt uraa viestintäalalla suurissa suomalaisissa yhtiöissä. Vuoden 2019 eduskuntavaalikampanjan jälkeen aloitin päätoimisen politiikan seuraamisen, kun siirryin Ammattiliitto Pron palvelukseen yhteiskuntasuhteiden asiantuntijaksi.

 

Keväällä 2020 valmistuin maisteriksi Tampereen yliopistosta. Opiskelu töiden ja perhe-elämän ohessa ei ollut helppoa, mutta olen tyytyväinen, että sain urakan päätökseen. Journalismin ja valtio-opin koulutus on opettanut kriittistä ja analyyttista asennoitumista politiikkaan. Työuraani voit tutustua täällä. 

Ensimmäinen asuntoni Helsingissä sijaitsi Länsi-Pasilassa, aivan poliisiaseman vieressä. HOASin soluasunnon oven edestä kaarsi seiskan spora. Seuraava asuntoni oli yksiö Suomen suurimmassa taloyhtiössä Alppiharjussa. Elämää Kallion kupeessa ei kestänyt kauaa, sillä muutin pian avoliittoon mieheni asuntoon Herttoniemeen. Minusta tuli äitipuoli 24-vuotiaana ja äiti kolme vuotta myöhemmin. Asuimme pitkään Puistolassa Koillis-Helsingistä, mistä muutimme pari vuotta sitten lähemmäs keskustaa Oulunkylään. Meillä on pieni piha ja leikkipuisto kävelymatkan päässä. Odotan innolla raidejokerin valmistumista. 

Perheeseeni kuuluvat aviomies Ismo ja kaksi lasta sekä kanimme Nipu ja Kelmi. Vapaa-aikani kuluu lasten harrastusten lisäksi luottamustoimiin liittyvissä kokouksissa. Ehtiessäni karkaan salille tai iltalenkille. Yöpöydälläni on pino lukemattomia kirjoja.

 

Olen aina halunnut päästä vaikuttamaan. Kuulun siihen ihmisryhmään, joka jo koulussa ajautuu oppilaskuntiin ja luokkaretkitoimikuntiin. Opiskelupolitiikan myötä löysin oman väyläni vaikuttaa yhteiskuntaan: olen vuosia toiminut erilaisissa luottamustehtävissä, ja lopulta harrastuksesta tuli työ. Työntekijöiden oikeudet olivat syy liittyä puolueeseen, mutta vielä suuremmin haluan vaikuttaa aikamme suurimpaan kriisiin, ilmaston kuumenemiseen.​

 

Lapseni ovat syynä sille, että päätin lähteä mukaan politiikkaan. Muutama vuosi sitten energia-alalla työskennellessäni havahduin ilmastokriisin vakavuuteen ja siihen, miten lyhyt aika meillä todellisuussa on toimia muutoksen hillitsemiseksi. Haluan tehdä voitavani, että voin jättää lapsilleni ja heidän lapsilleen elinkelpoisen planeetan.

 

Kaupungeilla on ilmastotyössä avainrooli, sillä valtaosa väestöstä asuu niissä. Helsingin on näytettävä suuntaa sekä muulle maalle että muille eurooppalaisille kaupungeille. Meidän pitää näyttää suuntaa muutoksessa kohti hiilineutraalia kaupunkia, ja matka on jo hyvässä alussa. 

 

Politiikka on kuitenkin paljon muutakin kuin globaaleja kriisejä. Useimmille meistä se on lähikouluja ja -päiväkoteja, kunnollisia teitä ja terveydenhuoltoa. Se on arjessa näkymätöntä byrokratiaa ja sääntelyä, jonka tarkoituksena on varmistaa turvallinen ympäristö ja tasapuolinen ja kohtelu kaikille kaupunkilaisille. Politiikka vaatii vahvoja istumalihaksia ja turnauskestävyyttä. Tärkeät asiat etenevät hyvin harvoin hetkessä tai sooloillen. 

Kaupungin palvelut ovat kokemukseni mukaan lähellä lapsiperheitä. Oman vanhempainvapaani vietin leikkipuistojen vauvaryhmien, neuvolakäyntien ja kirjaston pyhässä kolminaisuudessa. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä laajemmalla skaalalla palveluita tulee käyttäneeksi. Monilla työterveyshuollon piirissä olevilla työssäkäyvillä vanhemmilla ei välttämättä muuten olisi kosketusta kaupungin tarjoamaan terveydenhuoltoon.

Helsinki kasvaa ja kansainvälistyy ja se on hyvä asia. Haluan, että kaupunki menestyy eurooppalaisten kaupunkien joukossa: että voimme houkutella tänne parhaat opiskelijat ja työntekijät, tuottavimmat investoinnit ja startupit. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: Helsingissä pitää olla hyvä elää ja yrittää. 

 

Kaikkien elämä ei kuitenkaan ole Slushia ja tähtipölyä. Helsingissä on huono-osaisuutta, asunnottomuuta ja monessa terveysasemassa liian pitkät jonot. Mielenterveyspalveluiden tarvitsijoita on valtavasti enemmän kuin apua on tarjolla. Politiikan avulla on pidettävä huoli siitä, että kaikki pysyvät mukana. 

 

Minun Helsinkini pitää huolta heikoimmista ja antaa kullekin vapauden elää oman näköistään elämää.